Me

Vilma

"En muista enää, milloin päätin että haluan kosia Emiliaa. Aloin suunnitella sitä alkuvuodesta 2022; se tuntui hyvältä vuodelta kosia. Etsin sormusta nettikaupoista, kultasepänliikkeiden näyteikkunoista, artesaaneilta ja vintage-liikkeistä. Kun sopiva sormus löytyi, piti juonia että miten saan Emilian sormuskoon mitattua. Tutkin myös Helsingin hotelleja ja ravintoloita, luin muiden ihmisten kosimistarinoita ja yritin suunnitella täydellisen päivän. Emilia mainitsi joskus, että parhaat treffit olisivat vanhan tyyppinen pelihalli ja lounas, joten takerruin siihen. Suunnitteluun meni kuukausia, ja se on ollut paras projekti jonka olen ikinä toteuttanut.

Kosin Emiliaa 26. elokuuta 2022 Hilton Kalastajatorpan viereisellä hiekkarannalla. Olin hillonnut sormusrasiaa taskussani koko päivän, ja kun pääsimme rannalle, aurinko oli jo melkein laskenut. Muistan että kysyin: "Haluutsä että mä polvistun?"

Saatoin kysyä myös "Tuutko mun vaimoksi?" ja "Mennäänkö naimisiin?" ja "Will you marry me?". Siinä hetkessä hermostutti ihan hirveästi; moni asia olisi voinut mennä paremmin, olla romanttisempaa, päivä olisi voinut olla aurinkoisempi ja ilta valoisampi niin ettei minun olisi tarvinnut kaivaa puhelimen taskulamppua esiin näyttääkseni sormuksen. Silti se oli täydellistä.

Emilia on rohkein, älykkäin, hauskin, periksiantamattomin ja kaunein ihminen jonka tiedän. Hän on aurinko ja me muut olemme auringonkukkia, jotka kääntyvät häntä kohti hänen astuessaan huoneeseen. Emilialle mikään ei ole mahdotonta, ja haluan olla hänelle elämässä se kallio joka hän on minulle. Emilia on myös maailman viisain, hänellä on ihanin nauru ja hän tanssii parhaiten. Onnellisuus on kun saan tulla kotiin hänen luokseen."

Emilia

"Muistan kun Vilma kertoi pari kesää sitten, että oli suunnitellut meille hemmotteluviikonlopun "ihan muuten vain". Kun matkasimme hotelliin kävelleen Helsingin pikkukatuja pitkin, aloin jo epäillä minkälaiseen hylättyyn kummitustaloon tulisimme päätymään. Ilokseni päädyimme kuitenkin tuttuun Kalastajatorpan Hiltoniin ja sain henkäistyä helpotuksesta.

Päivä ei kuitenkaan mennyt niin putkeen kun olisimme toivoneet. Oli bussista myöhästymistä, kaikissa peleissä häviämistä ja yleistä turhautumista. Päivä oli kaikesta ihanasta ohjelmasta huolimatta raskas ja iltaa kohden harmitti, että fiilis ei ollut sitä mitä molemmat olisivat toivoneet.

Kun lopulta päädyimme kuitenkin auringonlaskun aikaan pimenevälle hiekkarannalle ja Vilma kaivoi takintaskustaan sormuksen, katosi kaikki maailman murheet. Taisin sanoa kyllä ja nyökätä raivokkaasti niin monta kertaa, että on ihme ettei niskani tullut kipeäksi.

Jälkeenpäin pohdittuna oli päivä kosinnalle täydellinen: Silloinkin kun harmittaa ja kaikki menee pieleen, on Vilma aina vierelläni. Olemme toistemme tukena huonoina ja hyvinä päivinä. Niinäkin päivinä kun minusta tuntuu, ettei mistään tule mitään ja kaikki kaatuu päälle, Vilma rakastaa minua ja päivä on aina parempi sen vuoksi. Vilma on antelias, aurinkoinen ja luova. Mikään ei ole Vilmalle mahdotonta ja hänellä on aina aikaa ja energiaa läheisilleen. Vilman valo loistaa pimeissäkin hetkissä ja hänen vierellään tuntee aina olevansa turvassa."